Vesipula globaalina riskinä – YK:n raportti varoittaa konfliktien lisääntymisestä

YK:n kulttuurijärjestö UNESCO hälyttää: Vesipula saattaa johtaa lisääntyviin erimielisyyksiin maailmanlaajuisesti. Tämän skenaarion hahmotteli UNESCO:n pääjohtaja Audrey Azoulay vuosittaisessa vesiraportissaan. Selkeä viesti: Rauhan säilyttämiseksi tarvitaan ei ainoastaan suojelevia toimia vesivarojen osalta, vaan myös tiivistä alueellista ja globaalia yhteistyötä. Noin 50 prosenttia maailman väestöstä kärsii vähintään kausiluonteisesti vesivajeista ja yli kaksi miljardia ihmistä kaipaa puhdasta juomavettä, samalla kun noin 3,5 miljardia ihmistä joutuu tulemaan toimeen ilman hygieenistä sanitaari-infrastruktuuria. Vaikka väkiluku kasvaa jatkuvasti, kasvun ja vesitarpeen suhde ei UNESCO:n mukaan ole suoraan yhteydessä toisiinsa – pienempi kulutus tavataan juuri nopean väestönkasvun alueilla. Makean veden kulutus kasvaa vuosittain yhden prosentin, mutta tämä nousu ei ole pelkästään maataloussektorin aiheuttamaa, joka vaatii käyttöönsä 70 prosenttia vedestä. Myös teollisuus 20 prosentin ja yksityiset kotitaloudet 10 prosentin osuudellaan edistävät lisääntyvää veden tarvetta. Muuttuneet ruokailutottumukset pidetään yhtenä tämän suuntauksen ajureista. UNESCO kiinnittää huomiota myös sosiaaliseen komponenttiin: Erityisesti naiset ja tytöt kärsivät vesipulasta, koska he ovat usein maaseudulla vastuussa työläästä vedenhankinnasta, mikä vaikuttaa heidän koulutusmahdollisuuksiinsa. Myös muuttoliikkeet voivat saada vauhtia vesipulasta. UNESCO:n raportti korostaa lisäksi, että erityisesti köyhimmät ja heikoimmat väestönosat ovat vaarassa vesipulan takia. Vaikka vesi ei toistaiseksi ole tunnustettu ensisijaiseksi konfliktin syyksi, se saattaa kuitenkin kärjistää erimielisyyksiä – kuten Sahelin alueella, missä kuivatus on johtanut jännitteisiin veden ja maan käyttöoikeuksista. Tiiviimpi yhteistyö ja jaettu vesivarojen hallinta, jota tukee vuoden 1992 vesikonventio, voisi UNESCO:n mukaan toimia rauhan välineinä. Vuodesta 2016 alkaen konventio on ollut kaikille valtioille avoin, mikä näkyy jäsenmäärän kasvussa – 41:stä 52:een maahan, ja vielä noin 30 muuta ovat liittymisprosessissa. Sava-alueen positiivisia vaikutuksia sodan jälkeen ja muita rajat ylittäviä yhteistyömuotoja mainitsee esimerkkinä Sonja Köppel, YK:n vesikonvention sihteeristön johtaja. Kuitenkin nykyiset poliittiset konfliktit, kuten Valko-Venäjän ja Liettuan välillä, hidastavat edistystä. Maailmanlaajuisesti 153 maata jakaa jokia tai järviä naapureidensa kanssa, mutta vain 24 on tehnyt kattavat sopimukset kaikista vesistöistä alueellaan – Saksa on yksi niistä.