Haitin levottomuuksien ja rikollisliigojen kasvavan vaikutusvallan keskellä maan väliaikainen presidentti Ariel Henry joutui myöntämään voimattomuutensa ja on eronnut tehtävästään. Henryn lähtö saattaa ensi alkuun olla kriisien ravistamalle Karibian maalle toivon pilkahdus, sillä hänen asemansa demokraattisena valtuutettuna oli heikko. Seuraava haaste on nyt varmistaa rauhallinen siirtymäkausi ja palauttaa maalle legitiimi johto demokraattisten uusintavaalien kautta. Tarve on selvä, mutta polku sinne on äärimmäisen monimutkainen. Yhdistyneiden kansakuntien sitoutuminen saattaisi auttaa ratkaisun löytämisessä, mutta YK:n maine Haitissa on aiempien väärinkäytösten vuoksi vakavasti heikentynyt. Niinpä sinikypäräsotilaat, jotka alun perin lähetettiin rauhanturvaajiksi, levittivät koleran, mikä johti väitetyn tapauksen peittelyn yritykseen. Tämä luottamuskriisi kansainvälisiin apuoperaatioihin herättää nyt kysymyksen, kuka voisi kantaa vastuun siirtymäkaudesta. Karvas todellisuus on, että kansainväliset tukitoimenpiteet ja kansalaisjärjestöt eivät saavuttaneet haluttua menestystä tuhoisan maanjäristyksen jälkeen vuonna 2010, mikä vaatii kriittistä itsetutkiskelua. Nyt on kyse siitä, että ymmärretään, mitä Haiti tarvitsee kiireellisimmin: perusinfrastruktuureja kuten kouluja, teitä, sairaaloita sekä turvallisuuden ja poliittisen vakauden varmistamista. Samaan aikaan paternalismia ja dominointiin pyrkivää vaikutusvaltaa on vältettävä, jotta haitilaisille voidaan antaa tilaa omavaraisuuteen.