US-velanhallinta: aktivismia vai fiksua markkinasäätelyä?

Keskustelu Yhdysvaltain hallituksen velkapolitiikasta kärjistyy. Jo kesäkuussa republikaaniset senaattorit ilmaisivat valtiovarainministeri Janet Yellenille huolensa siitä, että keskittyminen lyhytaikaisiin velkoihin, kuten valtion velkasitoumuksiin (T-Bills), saattaisi antaa taloudelle "sokerihumalan". JPMorganin, Barclaysin ja Apollon asiantuntijat pelkäävät vuoden 2019 repo-kriisin toistumista, joka johtuu vahvasta riippuvuudesta T-Bills:istä alijäämän rahoittamisessa. Nyt myös Stephen Miran, entinen Trumpin aikainen talousvirkailija, ja taloustieteilijä Nouriel Roubini ovat ilmaisseet näkemyksiään uudessa raportissaan. He väittävät, että Yhdysvaltain hallituksen vahva taipumus lyhytaikaisiin velkoihin vastaa "piilotettua määrällistä keventämistä" ja heikentää keskuspankin kykyä taistella inflaatiota vastaan. Miran ja Roubini loivat termin "aktivistiset velkasitoumukset" (ATI) kuvaamaan valtiovarainministeriön dynaamista rahoitusehtojen säätelyä, joka syrjäyttää keskuspankin olennaisia toimintoja. Tämä menetelmä on osoittautunut merkittäväksi markkinavoimaksi viime vuonna ja saattaa olla merkittävässä roolissa tulevina vuosina. Budjettialijäämän kasvu, joka alkoi presidentti Trumpin aikana ja jatkui COVID-19-pandemian torjuntatoimien sekä Ukrainan ja Israelin avustusten myötä, on saanut valtiovarainministeriön lisäämään lyhytaikaisten velkojen käyttöä. Kongressin budjettitoimiston (CBO) raportti ennustaa tänä vuonna 1,9 biljoonan dollarin alijäämää, mikä saattaa johtaa lisävelkaemissioihin lähitulevaisuudessa. Ajay Rajadhyaksha, Barclaysin tutkimusjohtaja, tiivistää tilanteen osuvasti: "Käytämme rahaa kuin rantautunut merimies." Korkea kysyntä turvallisille ja likvideille T-Bills:ille on kuitenkin toistaiseksi auttanut markkinoita selviytymään tästä kasvusta hyvin. Viime elokuussa Yhdysvaltain hallitus ilmoitti kasvattavansa merkittävästi pitkän aikavälin joukkovelkakirjojen huutokauppoja, mikä johti tuottojen nousuun. Myöhemmin keskityttiin kuitenkin enemmän lyhytaikaisiin joukkovelkakirjoihin, mikä osoittautui onnistuneeksi siirroksi. T-Bills:ien osuuden kasvu kokonaistuesta lähes 22 prosenttiin herättää kuitenkin keskustelua. Treasury Borrowing Advisory Committee (TBAC) on tähän mennessä suositellut 15-20 prosentin vaihteluväliä. Miranin ja Roubinin mukaan tämä "aktivistinen" velkapolitiikka voi haitata keskuspankin inflaatio-ohjelmaa, sillä se laskee 10 vuoden valtion obligaatioiden tuottoa 0,25 prosenttiyksikköä, mikä vastaa täyttä prosenttiyksikön koronlaskua. Nähtäväksi jää, mitä strategiaa valtiovarainministeriö seuraavassa neljännesvuosittaisessa velkapolitiikan ilmoituksessa noudattaa. Asiantuntijat odottavat, että korkea kysyntä T-Bills:ille jatkuu eikä markkinoilla synny välittömiä jännitteitä. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltain velkapolitiikka voi olla varsin onnistunut, jos se strategisesti mukautuu markkinoiden kapasiteettiin. Pitkän aikavälin näkemyksiä ja yksityiskohtaisia keskusteluja TBAC:n ja markkinaosapuolten kanssa tarvitaan kuitenkin edelleen taloudellisen vakauden varmistamiseksi.