Geopoliittiset jännitteet kärjistyvät, ja Eurooppa löytää itsensä yhä vaarallisemmasta tilanteesta. Samaan aikaan kun Venäjä edistää globaaleja tavoitteitaan, mantereeseen kohdistuu sabotaasi-iskuja ja jatkuva Ukrainan kriisi – ja se pysyy hälyttävän passiivisena.
Kattegatissa, Ruotsin ja Tanskan välisessä salmessa, kiinalaisen rahtialuksen Yi Peng 3 epäillään tahallaan vahingoittaneen kahta tärkeää vedenalaista kaapelia. Tutkimukset valaisevat Venäjän hybridisodankäyntiä, joka on jo vuosien ajan toteuttanut sabotaasi-iskuja Euroopan infrastruktuuria vastaan. Bundesnachrichtendienstin johtaja Bruno Kahl varoittaa: "Moskovan halukkuus lisätä salaisia toimia on saavuttanut ennennäkemättömän korkean tason.
Samanaikaisesti Assadin hallinto Syyriassa romahtaa. Lännen tukemat kapinalliset valtaavat salamaoffensiivilla Aleppon, Haman ja Damaskoksen, kun taas Venäjä, sotilaallisesti sidottuna Ukrainassa, ei pysty juuri puuttumaan tilanteeseen. Tappio Tartusin merisotilastukikohdassa merkitsee kovaa iskua Kremlille. Lähi-idän mullistukset, joita Israelin ja Hizbollahin välinen sota voimistaa, horjuttavat koko aluetta.
Ukrainan sota ulottuu Aasiaan asti: Pohjois-Korean sotilaat taistelevat Ukrainassa, kun taas Moskova toimittaa näköjään Pjongjangille modernia ohjusteknologiaa. Kiina, joka tukee Venäjää taloudellisesti ja sotilaallisesti, odottaa puolestaan strategisia vastapalveluksia, esimerkiksi sukellusveneiden alalla. "Euroopan turvallisuutta ei voida tarkastella erillään Aasian turvallisuudesta", varoittaa entinen Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg.
Samaan aikaan Eurooppa pysyy toimintakyvyttömänä. Saksan ja Ranskan sisäpoliittiset kriisit lamauttavat hallituksia, kun taas EU on kaukana strategisesta vastauksesta uhkaskenaarioihin. Ehdotukset Euroopan puolustusrahastosta, kuten vihreiden poliitikko Anton Hofreiterin tai Ranskan presidentin Emmanuel Macronin tukemat, kohtaavat Berliinissä vastustusta.
Puolan pääministeri Donald Tusk tiivistää tilanteen: "Globaalin konfliktin vaara on todellinen." Mutta yhtenäisen toiminnan sijaan Eurooppa jatkaa keskustelua – samalla kun uhka kasvaa.
