Intel: Velanhallinnan ja kasvustrategian välillä

Arvostettu rahastonhoitaja Li Lu, tunnettu Charlie Mungerin tukijoista, muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, että suurin sijoitusriski ei ole hintojen vaihtelu vaan pääoman pysyvä menetys. Tässä yhteydessä on tärkeää tarkastella yritysten velanhallintaa tarkemmin. Erityisesti, jos ne – kuten esimerkiksi Intel Corporation – toimivat merkittävien velkojen kanssa taseessaan. Mutta kuinka riskialtista tämä velkaantuminen todella on? On selvää, että velat voivat olla hyödyllinen työkalu yritysten kasvun edistämiseksi. Ongelmia syntyy kuitenkin silloin, kun yrityksen takaisinmaksukyky on kyseenalainen, sillä silloin yritys on riippuvainen velkojistaan. Äärimmäisissä tapauksissa konkurssi voi uhata. Usein tapahtuu myös, että velkataakkaiset yritykset joutuvat laimentamaan osakkeenomistajien omistuksia pääoman korotuksilla. Toisaalta velat tarjoavat usein edullisen rahoituslähteen, erityisesti silloin, kun ne estävät pääoman laimentumista, jolla on korkea tuottopotentiaali. Kesäkuussa 2024 Intelin velat olivat 53 miljardia Yhdysvaltain dollaria, kasvaen edellisvuoden 49 miljardista dollarista. Samaan aikaan yrityksellä oli kuitenkin 29,3 miljardin dollarin rahavarat, mikä johtaa noin 23,8 miljardin dollarin nettovelkaan. Kun otetaan huomioon Intelin lyhytaikaiset velat sen likvideihin varoihin ja saataviin nähden, velat ylittävät lyhytaikaiset käytettävissä olevat varat 51,2 miljardilla dollarilla. Tämä saattaa vaikuttaa korkealta, mutta 97,4 miljardin dollarin markkina-arvon myötä Intelillä on mahdollisuus hankkia tarvittaessa uutta pääomaa. Silti Intelin velanhoitostrategian tarkka analyysi on paikallaan. Velkataakan mittaaminen suhteessa tulonmuodostuskykyyn tapahtuu nettovelan suhteella EBITDAan ja koronkattosuhteella. Intelin kohtuullinen nettovelka suhteessa EBITDAan, joka on 2,2, osoittaa velkojen järkevää käsittelyä. Lisäksi vaikuttava koronkattosuhde 1000 tarjoaa lisävakuutta. Huomionarvoista on, että Intel pystyi nostamaan EBITinsä edellisvuoden tappiosta positiiviseen 509 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin. Pitkällä aikavälillä kuitenkin ratkaisevaa on yrityksen tuloksentekokyky, joka määrittää voiko Intel vahvistaa tasettaan entisestään. Tässä olisi mielenkiintoista tarkastella analyytikoiden arvioita tulosennusteista.