Olipa kerran mies, joka katapultoi D-markan maailman vakkaimpien valuuttojen Olympukselle – Helmut Schlesinger. Saksan keskuspankin entinen presidentti, joka kuoli 100-vuotiaana, ilmensi Saksan rahapolitiikan olemusta kuin harva muu. Hänen elämäntyötään leimasi rautainen kuri, terävä äly ja lähes stoalainen omistautuminen vakaudelle.

Der Architekt des "Pragmatischen Monetarismus

Schlesinger, syntynyt 1924 Baijerin Penzbergissä, oli Bundesbankin älykkö par excellence. Jo vuonna 1972 Bundesbankin johtokuntaan astuessaan häntä pidettiin "arkkimonetaristina", joka toi mukanaan rahamäärän ohjausjärjestelmän uraauurtavan tavoitteen vuonna 1974. Ajatus: inflaatiota ei vain torjuta, vaan ehkäistään ennakoivasti. Mutta Schlesinger ei ollut dogmaattinen monetaristi. Hänen kuuluisa lausuntonsa vuodelta 1985, "pragmaattista monetarismia ei pidä sekoittaa jäykkään oppiuskollisuuteen", on oppitunti jokaiselle keskuspankkiirille.

Ein Aufstieg aus dem Schatten – ja päätös, joka järkytti Eurooppaa

Vuonna 1991 Schlesingerista tuli Bundesbankin pääjohtaja – tehtävä, jota hän ei itse ollut koskaan tavoitellut. Hänen edeltäjänsä Karl Otto Pöhl oli heittänyt pyyhkeen kehään, sen jälkeen kun Helmut Kohl oli sivuuttanut Bundesbankin varoitukset Saksan rahaliitosta. D-markan käyttöönotto Itä-Saksassa epäsuotuisasti alhaisella vaihtokurssilla – pankin selvää suositusta vastaan – oli tulevien konfliktien ennusmerkki.

Schlesinger, joka korotti ensimmäisenä työpäivänään presidenttinä korkoja rajusti, oli tunnettu horjumattomasta asenteestaan. Vuoden kuluessa ohjauskorko nousi ennätystasolle 8,75 %. Tuloksena? Lyhyt mutta raju taantuma ja myrsky Euroopan valuuttakurssimekanismissa, joka sinkautti Britannian punnan ja Italian liiran ulos järjestelmästä. Saksan poliitikot murisivat, eurooppalaiset kumppanit protestoivat – mutta Schlesinger pysyi horjumattomana.

Preussi" Baijerista

Hänen käytöksensä – kohtelias, korrekti, mutta taipumaton – ansiosta Schlesingeria kutsuttiin usein ulkomailla "Bundesbankin preussilaiseksi", johon hän vastasi ovelalla hymyllä. Todellisuudessa hän oli syvästi juurtunut baijerilaiseen kotiseutuunsa. Sodan jälkeen, jolloin hän palveli vuoristojääkärinä, hän opiskeli kansantaloustiedettä Münchenissä ja aloitti uransa Bundesbankissa vuonna 1952.

1970-luvulla hän muokkasi Saksan rahapolitiikkaa merkittävästi. Hän otti henkilökohtaisesti vastuulleen Bundesbankin kuukausiraporttien toimituksen – korjaten ne käsin lyijykynällä, kuten nykyinen presidentti Joachim Nagel ihaillen kuvailee. Hänen vaikutuksensa ulottui kauas Saksan rajojen ulkopuolelle ja inspiroi myöhemmin jopa Euroopan keskuspankin politiikkaa.

Kriitikosta euron puolustajaksi

Myös Euroopan rahapolitiikassa Schlesinger oli keskeinen hahmo. Vaikka hän oli skeptinen rahaliittoa kohtaan – hän näki euron poliittisena hankkeena, jolta puuttui taloudellinen perusta – hän asettui eroamisensa jälkeen lojaalisti yhteisvaluutan taakse. "Euron romahtaminen olisi katastrofi", hän varoitti vielä eurokriisin aikana vuonna 2012.

Doch seine kritische Stimme verstummte nie ganz. Seine Bemerkung, dass den Pariser Währungsbehörden 1993 „alles fehlte außer Glaubwürdigkeit“, bleibt ein prägnanter Ausdruck seines unbestechlichen Blicks.

Ein Vermächtnis für die Ewigkeit

Schlesinger oli enemmän kuin keskuspankkiiri. Hän oli vakauden vaalija, ajattelija, joka ymmärsi rahapolitiikan taiteena ja tieteenä, ja mies, joka ei koskaan pettänyt periaatteitaan. Hänen 41 vuonnaan Bundesbankissa jättävät jälkiä, jotka ovat merkityksellisiä vielä vuosikymmeniä hänen lähtönsä jälkeen.

Die D-Mark, symboli Saksan taloudellisesta vahvuudesta, on historiaa. Mutta arvot, joita se edusti – ja joita Helmut Schlesinger ilmensi – elävät edelleen.