Schuldenobergrenze: Pohjaton kaivo?

Kuvittele, että luottokortillasi on 5 000 dollarin raja, mutta jostain syystä yritys sallii 6 000 dollarin kulut. Kun kysyt, onko rajaa nostettu, vastaus on: "Ei, mutta mietimme asiaa." Siitä huolimatta vaaditaan maksamaan koko summa heti. Samankaltainen tasapainoilua vaikuttaa tapahtuvan Yhdysvaltain hallituksen velkakaton, uhkaavien sulkujen ja poliittisten konfliktien välillä muutaman kuukauden välein. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö paikkaa rahoitusvajetta laskemalla liikkeeseen velkakirjoja, jotka sijoitetaan sijoittajamarkkinoille. Velkakaton käyttöönotosta vuonna 1939, jolloin se oli 45 miljardia dollaria, velkataso on noussut vaikuttavaan 36 biljoonaan dollariin. Tässä ei ole kyse uusien menojen hyväksymisestä, vaan jo olemassa olevien laskujen maksamisesta. Asiantuntijat, kuten Kathleen Day Johns Hopkinsin Carey Business Schoolista, arvostelevat sitä, että velkakattoa käytetään usein väärin poliittisten tavoitteiden edistämiseen, jotka ovat epäonnistuneet budjettiprosessissa. Hän varoittaa, että jos tätä rajaa ei nosteta, maan luottokelpoisuus voisi vaarantua, mikä voisi johtaa taloudelliseen katastrofiin sekä korkojen massiiviseen nousuun. Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusvirasto suosittelee, että velat, menot ja tulot päätettäisiin samanaikaisesti – eikä lyhyellä aikavälillä juuri ennen tarvetta. Merkittävät äänet, mukaan lukien viime vuosien presidentit, ovat jopa harkinneet velkakaton poistamista. Poliittinen umpikujatila on jo johtanut lyhytaikaisiin ratkaisuihin, kuten "jatkuvaan päätökseen", joka tarjoaa vain väliaikaista helpotusta. Suurin haaste ei liity pelkästään toiminnalliseen budjetin hallintaan vaan myös velkojakauman kansainväliseen jakautumiseen, jossa Japanilla on suurin rooli. Kuten Day korostaa, kansallisen talouden "vastuullinen" hallinta on avainasemassa. Velkoja tulisi käyttää tuottavasti talouskasvun kiihdyttämiseen eikä ohittaa tavoitteitaan.