Angela Merkels katsaus: Poliittisten ylä- ja alamäkien kaleidoskooppi

Äskettäin julkaistussa omaelämäkerrassaan "Vapaus" Angela Merkel tarjoaa näkemyksiä merkittävästä urastaan ja virkakautensa haasteista. Erityisesti mieleenpainuva tapahtuma valottaa erikoista vuorovaikutusta Merkelin ja Donald Trumpin välillä Oval Officessa vuonna 2017, kun silloinen Yhdysvaltain presidentti jätti huomiotta hänen ystävällisen kehotuksensa kätellä, mikä hämmästytti paikalla olleita toimittajia. Muistelmissaan Merkel on epätavallisen avoin, erityisesti poliittisista hahmoista kuten Trumpista ja Venäjän presidentistä Vladimir Putinista. Samaan aikaan kun Trumpia kiehtoi voimakkaasti autoritääriset hahmot, Merkel seurasi kansainvälistä kehitystä kriittisin silmin. Vieraillessaan Oval Officen kokouksessa hän oli kansainvälisen tunnettuutensa huipulla, valittu Times-lehden Vuoden henkilöksi 2015 ja hänet pidettiin Euroopan kriisien hallitsijana par excellence. Kuitenkin Merkeliin perintö on muuttunut hänen eläköitymisensä jälkeen vuonna 2021. Kriitikot syyttävät häntä siitä, että hän ohjasi Saksan vaaralliseen riippuvuuteen Venäjän kaasusta ja samalla laiminlöi tärkeät investoinnit puolustukseen ja infrastruktuuriin. Hänen suurin haasteensa oli perustella kiistanalaisia poliittisia päätöksiä, kuten Nord Stream 2 -projektin jatkamista kansainvälisestä kritiikistä huolimatta. Merkelin kertomus alkaa hänen itä- ja länsivaikutteisesta lapsuudestaan ja ensiaskeleistaan politiikassa Berliinin muurin kaatumisen jälkeen. Hänen uransa oli täynnä aliarviointeja ja haasteita, kuten tapaus, jolloin hän vuonna 2002 luopui liittokansleriehdokkuudestaan Edmund Stoiberin hyväksi. Merkel käsittelee lukuisia tällaisia loukkaavia kokemuksia, joista hän selviytyi huomattavalla sitkeydellä. Virkakautensa aikana hän kohtasi säännöllisesti sitkeitä neuvotteluja ja voimannäyttöjä, oli kyse sitten G20-huippukokouksesta 2011 tai hänen johtajuudestaan eurokriisin aikana. Hänen suhteensa Putiniin kuvaillaan yhdeksi monimutkaisimmista luvuista. Erityisesti hänen kuvauksensa vuoden 2007 tapaamisesta on huomionarvoinen, kun Putin, tietäen hänen koirapelostaan, toi mukanaan labradorinsa. Merkel puolustaa kiihkeästi monia päätöksiään. Vaikka kirjassa on havaittavissa taipumusta itseoikeutukseen, se on silti kiehtova kertomus poikkeuksellisesta poliittisesta urasta. Satunnaisesta omahyväisyydestä huolimatta "Vapaus" tarjoaa kiehtovan näkemyksen naisen elämästä, joka vaatimattomista lähtökohdista nousi Euroopan politiikan huipulle ja korostaa arvoja, jotka ovat nykyään paineen alaisina.